Omat rahat
Talous

Lasten talouskasvatus

Viime viikolla olimme sijoitusasunnollamme maalailemassa. Kuuntelin samalla yhtä podcastia. Lapseni ei sillä hetkellä maalannut, vaan leikki, mutta hän kuunteli hyvin tarkkaan. Kun siirryin vessaan pesemään maaliteloja, hän seurasi perässä, sillä hän ei malttanut lopettaa kuuntelemista. Hänellä olisi ollut siellä omia kirjoja ja omassa puhelimessa äänikirjoja, mutta hän jäi koukkuun ja hihkui kuunnellessaan, niin päätin kirjoittaa tarkemmin lasten talouskasvatuksesta. Lapsi oppii esimerkistä. Oman talouden hallinta on erittäin tärkeä taito. Ruokatalouden suunnittelu on yksi osa sitä (#MONTAKOPÄIVÄÄSATASELLA-haaste). Toisaalta järkevällä ruokasuunnittelulla rahaa jää myös säästöön ja sijoituksiin. Niitä ei mielestäni kannata erottaa täysin erillisiksi osikseen. Lasten ei tarvitse tietää osakkeista, kullasta, rahastoista tai vaikka sijoitusasunnoista, mutta perustaitoja esimerkiksi rahan arvosta, säästämisestä ja budjetoinnista kannattaa kertoa jo pienellekin lapselle. Jos lasta itseä kiinnostaa jokin asia, en pimittäisi asioita. Meillä sattuu olemaan 7-vuotias, jolla on suuri tiedonjano hirveän moneen asiaan. Myös raha on aina kiinnostanut ja nyt se kiinnostus on noussut ”uudelle levelille”. Sijoittamisesta voit lukea lisää täältä (huomaathan, että näitä ei pidä ottaa sijoitussuosituksina, kerron vain omista kokemuksistani).

 

Avoimuus vs. tabut, talous ja raha

Olen sitä mieltä, että lapselle pitää puhua suoraan. Jos lapsi osaa kysyä, vastaus on annettava. Toki sen tarvii tapahtua lapsen tasolla. Mutta kun lapsi kysyy suoran kysymyksen, siihen on mielestäni annettava mahdollisimman suora vastaus. Näitä kysymyksiä on meillä ollut 7-vuotiaalta mm. paljonko joku maksaa sulle blogipostauksesta, paljonko meidän auto on maksanut, miten paljon sun sijoitusasunto on maksanut, paljonko sulla on tileillä rahaa ja paljonko nämä kauppaostokset maksoivat? Olen toki miettinyt, että onpas noloa, jos hän kehuskelee tai puhuu kovin avoimesti mun talousasioista, mutta en ole lähtenyt rajoittamaan sitä ja antanut ymmärtää, että siinä olisi jotain hävettävää. Lapsen päälle ei saa kaataa suuria rahahuolia. Lapsen ei tarvitse kokea, että talousasiat olisi hänen vastuullaan. Totta kuitenkin on, että pienetkin lapset tiedostavat helposti perheen taloudellisen tilanteen vertaamalla sitä ympäristöönsä. Sillä, että asiasta voidaan keskustella avoimesti, vähennetään sitä taakkaa, joka kulkee sukupolvien yli: häpeä rahasta tai sen puutteesta.

 

Sijoitusasunnolla
Haluan näyttää lapselle, että lähes mikä vaan on mahdollista, kun unelmoi ja asettaa tavoitteita.

 

Näytän esimerkkiä rahan käytöstä, säästämisestä ja sijoittamisesta

En istuta lasta alas ja sano, että nyt kuuntelet mun kanssa tätä sijoituspodcastia tai kuuntele, millä logiikalla järjestän tilini. Se on luonteva osa mun elämää, joten se kiinnostaa ja herättää hänessä kysymyksiä. Se ei ole tärkeämpi osa kuin vaikka fyysinen terveys, henkinen hyvinvointi, liikunta, uni, mielekäs tekeminen tai muu. Ihan yhtälailla tutustutan lasta erilaisiin liikuntalajeihin tai muihin elämäni osa-alueisiin. Olen ottanut hänet mukaan kampaajalle, kynsihuoltoon, kirjastoon, autokatsastukseen ja omille työpaikoilleni tutustumaan. Tämä ei ole yhtään sen ihmeellisempi asia.

Mitä teen käytännössä?

  • Kun mä teen kotitöitä, kuuntelen talousaiheisia podcasteja. Lapsi kuuntelee niitä myös ja toisinaan uppoutuu kuuntelemaan todella tarkkaan. Mimmit sijoittaa -podcastin mimmeillä on sellainen tyyli esittää asiat, että hän jää helposti kuuntelemaan heitä. Ostan asuntoja -podcastin Harri Hurun ja Taloudellinen mielenrauhda -podcastin Jasmin Hamidin äänet ovat hänelle varmasti kovin tuttuja. Seminuoret sijoittajat -podcast ei jaksa juuri kiinnostaa häntä, siinä siinä mennään ehkä hieman liian syvälle. Syö, nuku, säästä ja Melkein kaikki rahasta -podcasteja hän on saattanut kuulla, kun kuuntelen sitä joskus ennen nukahtamista tai heräämisen jälkeen. Odotan innolla viikon päästä alkavaa Sijoituskaverit -podcastia.
  • Hän kuulee mun myös kuuntelevan talousaiheisia äänikirjoja.
  • Hän näkee minun lukevan talouslehteä, ei kovin usein, mutta kuitenkin.
  • Hän kuulee ja näkee mun seuraavan Instagramissa mielenkiintoisia sijoitus- ja talousaiheisia tilejä kuten esimerkiksi @suviph, @vauraselama @rahahuoli, @sisujasijoitus, @merjamahka, @taloushaukka ja joskus talousasioista puhuu myös @saturamo ja monet muut.
  • Hän tietää mun budjetoivan kuukauden menot.
  • Hän näkee mun tekevän listoja hankittavista asioista ja oppii suunnitelmallista rahankäyttöä seuraamalla sitä sivusta.
  • Kun mä teen kauppalistaa kauppakassipalveluun, pohdin ja vertailen hintoja ääneen. Lapsi kiinnostuu toisinaan niistä. Ruokalistoihin voit siirtyä tästä linkistä.
  • Kun me mietitään, mennäänkö tulevana kesänä reissuun, kerron paljonko olen säästänyt ja paljonko meidän pitää säästää, jotta se toteutuu. Lapsi haluaa joskus osallistua (esim. omia käyttörahoja).
  • Kun menen verkkopankkiin siirtämään rahaa tililtä toiselle, kerron, millä logiikalla järjestän tilejäni. Lapsi myös näkee todelliset luvut.
  • Kun remontoin sijoitusasuntoani tai hoidan siihen liittyviä asioita, kerron, mitä teen ja miksi. Se on luontainen osa mun elämää ja hän saa olla mukana ihan konkreettisestikin sekä maalaamassa seiniä (halutessaan) tai
  • Kun mä teen valinnan ostaa jonkun tuotteen, me keskustellaan siitä. Hän ymmärtää yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia vastuullisuuden, kuluttamisen, säästämisen ja mielihaluja ohjaavien valintojen välillä.
  • Sanoitan omia haaveitani. Näin haaveilu ja tavoitteiden asettaminen tulee tutuksi ja hän oppii, että moneen asiaan voi itse vaikuttaa. Haaveilemme myös yhdessä ja puhumme unelmistamme.
  • Arvostan niitä asioita, joita ostan, joten en heitä ruokaa roskikseen, vaan säilön sen ajoissa.
  • Iloitsen niistä asioista, joissa säästin rahaa ja kerron sen lapselle. Lapsikin on oppinut ilahtumaan asioista, jotka olivat ihania, mutta ilmaisia tai halpoja.
  • Puhun pohtimistani sijoitusvaihtoehdoista. Hän on halunnut myös alkaa sijoittamaan ja pitää sitä tärkeänä asiana.
  • Perustelen, miksi priorisoin valintojani. ”Tässä kuussa tulee ylimääräisiä kuluja syystä x ja vaikka meillä olisi rahaa, emme halua tuhlata niitä loppuun.” Lapselle tulee tunne siitä, että rahaa on, kunhan sitä käyttää viisaasti. Lapselle ei saa kaataa liikaa paineita hartioille, että nyt meidän rahat loppuu, mun pitäisi ratkaista tämä asia jollain tavalla. Lapselle voi kertoa, että on tiukkaa, mutta aikuinen huolehtii kyllä.
  • Näytän omalla esimerkillä, että lisätöillä saa lisätuloja. Hän myös aktiivisesti miettii keinoja, miten hän saisi viikkorahan lisäksi lisätuloja.
  • Joskus palkitsen itseäni jollain ostoksella. Lapsi näkee, että kun elää säästeliäästi, on ihan ok tuhlata välillä itseä miellyttäviin asioihin eikä siitä tarvitse tuntea silloin morkkista. Varsinkin kun ostos on sellainen, mikä on vastuullinen ja siitä on haaveillut pidemmän aikaa. Vastuullisista valinnoista ruoan suhteen lisää täällä ja muuten vastuullisesta kuluttamisesta voit lukea tästä linkistä.

 

Lapsi mukana
Lapsi halusi osallistua sijoitusasunnon maalaamiseen.

 

Meidän talous

Usein kuulee keskusteltavan viikkorahasta ja kuukausirahasta toisensa poissulkevina asioina. Jotkut ovat ehdottomasti sitä mieltä, että lapselle kuuluu maksaa riippumatta siitä, mitä hän tekee tai ei tee ja kotityöt tehdään joka tapauksessa. Toiset taas vannovat vahvasti sen nimeen, että tehdyistä kotitöistä maksetaan työtä vastaavat korvaukset. Meillä on käytössä tällainen hybridisysteemi.

KUUKAUSIRAHA

Maksan kuukausirahaa 20 € / kk tilille. Hänen tililtä siirtyy 20 € / kk rahastoihin. Toisen hän on valinnut vastuullisista rahastoista, toisen minä hajautusmielessä. Tämän lisäksi hänelle kertyneitä lahjarahoja ja muita vastaavia aletaan sijoittamaan, joten luultavasti hänellä menee lähitulevaisuudessa 35 € / kk rahastoihin, kunnes lahjarahoja on enää pienempi summa tilillä. Näitä rahoja lapsi ei siis saa varsinaisesti käyttöönsä, vaan ne siirtyvät tililtä toiselle. Toki hän saa nähdä tilinsä saldon halutessaan.

VIIKKORAHA

Meillä on jaettu kotityöt päivittäin. Lapsella on kaksi vapaapäivää viikossa ja muuten kotitöihin kuuluu esimerkiksi tiskikoneen täyttö ja tyhjennys tiettynä päivänä tai vaikka oman huoneen tavaroiden siistiminen. Mikäli viikon kotityöt ovat sujuneet hyvin, sunnuntaina lapsi saa valita: haluaako hän 3 € käteisenä vai ladata puhelimeensa uuden sovelluksen. Lapsella on siis puhelimessa Familylink ja sovelluksia vain muutama. Olen rajannut puhelimen käyttöajan 2 h viikolla ja 3 h viikonloppuisin ja käytännössä tästä suurin osa menee äänikirjojen kuunteluun.

EKSTRARAHAT

Joskus otamme jotain kisoja tai erityisiä kotihommia, joista voi saada rahaa sovitusti. Tällä hetkellä meillä on menossa kisa siitä, paljonko tavaroita poistat helmikuun aikana. Sovimme, että jokaisesta 100 tavarasta saa 10 €. Käytännössä lapsi on siis suurimmaksi osaksi heittänyt ihan roskia pois ja kerännyt sillä 500 tavaran saldon. En ole puuttunut tähän, sillä hän erityisherkkänä kiintyy tavaroihin ja milloin mikäkin roska on hänelle tärkeä. Olen tyytyväinen tähän harjoitukseen, vaikka mun kukkaron päälle tämä kävikin. Toivottavasti tämä helpottaa jatkossa tavaroista luopumista. Kesällä harjoittelimme neuvottelutaitoja useamman kerran viikossa omenankeruun merkeissä. Neuvottelimme aina ennen jokaista keruuhetkeä päivän hinnan jaksamisen, tarpeen ja muiden tekijöiden mukaan.

”Tarjoan sulle euron, jos keräät muovipussillisen omenoita.” ”Se on kyllä aika vähän. Olisko 2,50€?” ”No sovitaanko 2 €?” ”Sovitaan vaan.”

Teimme myös ”työsopimuksen” hänelle ja hänen pehmolelulleen. Blogikuvissa avustuksista, yhteistyötuotteiden testailuista ja muista hän saa lantin tai pari.

 

Omat rahat
Omien rahojen laskeminen on kivaa!

 

Millainen rahankäyttäjä meidän pian 8-vuotiaasta on kasvanut?

  • Lapsi säästää rahojaan ja käyttää niitä vähän. Lapsi laskee rahojaan ja hän iloitsee siitä, että rahaa on.
  • Lapsi on halunnut harjoitella kauppareissuja yksinkin. Olen ajanut Prisman parkkipaikalle. Hänellä on ollut videopuhelu päällä, kun hän on mennyt kauppaan ja ostanut itselleen esimerkiksi elokuvan tai karkkipussin. Olen välillä vastannut kysymyksiin tai ohjannut. Hän on itsenäisesti laskenut, että pysyy budjetissa, maksanut kassalla ja tullut takaisin autolle. Voi että sitä riemun ja ylpeyden määrää, kun saa laajentaa omaa elinpiiriä ja osaamista.
  • Hän on kiinnostunut sijoittamisesta lapsen tasolla. Hän halusi itse valita rahastot ja kyseli niistä niin paljon kysymyksiä, etten osannut itsekään heti vastata kaikkiin. Tällä hetkellä hän haaveilee, että saisi syntymäpäivälahjaksi gramman tai kaksi kultaa.
  • Hän pyytää toisinaan, että voisinko ottaa häneltä käteistä ja siirtää hänen tilille vastaavan summan.
  • Hän haluaisi maksukortin. Käteisellä maksamista hän on harjoitellut jo vuosia. On osannut vuosia laskea rahojaan.
  • Hänellä on haaveita, miten hän isona elättää itsensä, millaisia keinoja hän käyttää saadakseen lisätuloa ja miten hän ei meinaa ottaa huonoa velkaa.
  • Hän käsittää pinnallisesti rahan käsitteitä ja ilmiöitä, kuten pääoma, korkoa korolle, osinko ja niin edelleen. Nämä tietysti hyvin pinnallisella tasolla.

 

Koululaisen rahakirja
Koululaisen rahakirja on innostava.

 

Miksi lapsen pitäisi oppia taloustaitoja?

Pitääkö lapsesta tulla rikas? Ei. Tavoitteeni ei ole, että lapsesta tulisi rikas. Tavoitteena on, että lapsi tulisi tiedostavaksi rahankäyttäjäksi. Rahaa saa ja kannattaa käyttää iloa tuottaviin asioihin, siten, että se ei kaada muuta taloutta. Haluanko, että lapseni oppii ahneeksi? En. Lapsen ei tarvitse keskittyä siihen, että hän haalii rahaa ja käyttää sitä vain itseensä. Lapsi sanoi joku viikko sitten, että ”Äiti, mä en käytä mun rahoja juuri ollenkaan, en osta karkkia enkä mitään. Voisitko sä käydä grillillä hakemassa meille molemmille annokset, mä haluan maksaa meille molemmille?” Hän on myös saanut leffalippuja joulupukilta ja hän haluaa tarjota niille leffaelämyksen myös ystäville. Meillä on opeteltu jakamista sillä, että meillä on käynyt ystäviä ja muutkin ovat leikkineet meidän lasten leluilla jo pienestä asti, joten se ei ole ongelma. Jakaminen on helppoa, joten myös rahan tai rahanarvoisten hyödykkeiden jakaminen hyville ystäville tai äidille onnistuu. Haluan hänen oppivan taloustaitoja, kuten monia muitakin taitoja, jotta hän pärjää elämässä. Eikös me jokainen kasvattaja sitä yritetä, luoda mahdollisimman hyvät lähtökohdat sille, että lapset pärjäävät elämässä hyvin: sekä taloudellisesti, että kaikin muin mahdollisin tavoin. Ei pakolla, ei tuputtamalla, ei rajaamalla pois, vaan ottamalla mukaan ihan tavalliseen elämään ja tarjoamalla lisää tietoa silloin, kun lapsella itsellään on siihen tarve.

 

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *