Positiivinen ruokailutilanne
Ruokailu

Positiivinen ruokailutilanne

Positiivinen ruokailutilanne on tullut minulle tärkeäksi asiaksi. Olen saanut elämäni varrella hyvin ihania hetkiä ruokapöydän ääressä. Niissä on osoitettu rakkautta ruoalla tai ruoan äärellä. Toisaalta olen kokenut myös sen, miltä tuntuu, kun ruokapöytään istuminen ahdistaa aina kaikkia osapuolia, sillä se on paikka, jossa pahaa oloa puretaan muihin. Kerron hiukan omista kokemuksistani. Sekä arjessa että juhlassa ruokailutilanteella on iso merkitys. Makumuistot vievät meidät tiettyihin tilanteisiin elämässämme.

Positiivinen ruokailutilanne
Positiivisen ruokailutilanteen luomisen kaivataan aikuiselta tervettä suhtautumista ruokaan ja ruokailutilanteeseen, malttia, positiivisuutta ja armollisuutta.

Avoimet ovet

Kun asuin vanhempieni luona, meille sai aina tulla kaverit, sukulaiset ja tutut syömään. Mikäli joku tuli ilmoittamatta käymään, kuten maalla oli tapana, hänelle haettiin ylimääräinen tuoli olohuoneesta ja hän sai syödä sitä samaa ruokaa, mitä oli juuri meillekin tarjolla. Jokainen otti vaan hiukan vähemmän, tai sitten keksittiin jotain pientä lisäksi, esimerkiksi leipää. Kun meille kotiin kutsuttiin vieraita, heitä varten voitiin esimerkiksi leipoa tai laittaa parempaa ruokaa, mutta suurimmaksi osaksi vieraita tai vierailijoita tuli muuten kuin varsinaisesti kutsuttuina. Kun menin joidenkin kavereiden luokse kylään, tuntui todella oudolta, että muissa perheissä ei toimittu samalla tavalla. Myöhemmin olen oppinut, että se on aika yleistä, että esimerkiksi neljältä, lapset palaavat omiin koteihinsa syömään ja jatkavat mahdollisesti myöhemmin leikkejä yhdessä.

Mitä tarjota vieraille?

Pitääkö vieraille tarjota herkkuja, ei mitään vai arkiruokaa? Kun muutimme omaan kotiin, olen jatkanut samaa perinnettä, että ruokaa on tarjolla muillekin. Yritin aluksi monta vuotta tehdä vieraille jotain parempaa ruokaa ja mahdollisesti myös leipoa. Muistan yhden kerran, kun rahaa ei yksinkertaisesti opiskeluaikaan ollut, jääkaapissa oli valo, maito ja perunoita ja kuiva-ainekaapissa oli mm. perunajauhoja. Asuin kyllä kauppaa vastapäätä, mutta rahaa ei yksinkertaisesti ollut. Silloinen ystävä oli tulossa käymään ja keksin tehdä maitokiisselin tarjottavaksi. Ystävä kehui kiisseliä ja muistan, kuinka helpottunut olin. Olisi tuntunut väärältä, että ystävä ei olisi saanut luonani muuta kuin lasillisen vettä.

Herkuttelulle stoppi

Raskausaikana laihduin 10 kiloa erittäin runsaan ja koko raskausajan kestävän pahoinvoinnin seurauksena. Synnytyksen jälkeen painoni lähti lennokkaaseen nousuun ja ihmettelin syytä, sillä imetyksen ja maidon pumppaamisen piti pitää paino kurissa. Tajusin, että joka päivä meillä oli käynyt vieraita ihmettelemässä pientä ihanuutta ja me olimme tarjonneet jokaisille vieraille pakastepullia, keksejä, valmiskakkuja ja niin edelleen. Vaikka olimme syöneet niitä itse vähemmän, niitä oli kuitenkin päivittäin tarjolla vieraille. Silloin päätin, että tämä loppuu tähän ja tästä lähtien vieraatkin saavat pääsääntöisesti syödä sitä, mitä mekin syömme tai ainakin niihin aikoihin, kun me syömme.  Jos vieraita on meillä esimerkiksi klo 14, voimme syödä välipalaksi jotain parempaa kuin normaalisti, mutta mikäli vieraat tulevat klo 16, he saavat samaa ruokaa kuin mekin. Emme ajoita syömisiä vieraiden mukaan, haetaan se ylimääräinen tuoli ja otetaan leipää lisäksi.

Neuvolantädin ohjeet: positiivinen ruokailutilanne auttaa lasta

Lapseni on alusta alkaen ollut pitkä, mutta hoikka. Hän on kyllä syönyt ja kasvanut tasaisesti, mutta on ollut aivan pienestä asti rakastanut liikkumista. Hän on ollut siis aina miinuskäyrillä painon suhteen. Nuorelle äidille tuli paineita siitä, että muut kauhistelivat, kuinka vähän tai paljon pitäisi syödä, kuinka vähän tai paljon lapsen kuuluisi tuon ikäisenä painaa ja kuinka usein tai harvoin lapsella pitäisi olla nälkä. Koska neuvolantätimme näki, että lapsemme voi hyvin ja hän kasvaa omalla käyrällään, hän rauhoitteli minua. Lapsi syö, kun hänen on nälkä. Enemmän hallaa teen hänelle, mikäli pakotan hänet syömään aikuisen mielestä riittävästi, teen ruokailutilanteesta negatiivisen ja ahdistan itseni lisäksi lapseni. Tällä aiheuttaisin lapselleni pahimmassa tapauksessa syömishäiriön tai ainakin epäterveen suhtautumisen ruokailuun. Mikäli lapsi ei saisi riittävästi energiaa ruoasta, hän ei jaksaisi leikkiä, juosta ja olla iloinen, ei siis syytä huoleen, ohjeisti hän.

Negatiivinen ruokahetki

Olen ollut monet kerrat paikassa, jossa perheen äidillä oli tapana purkaa pahaa oloaan ruokapöydän ääressä. Ruokailutilannetta ei odotettu innolla, sillä ikinä ei tiennyt, että miten ruokailutilanne menisi. Äiti meni suoraan sanoen haastamaan riitaa ruokapöydän ääreen. Kuulin jälkikäteen, että hän nöyryytti lapsia ja jos oli tarve antaa lapselle palautetta, hän säästeli sitä ja antoi sen vasta muiden kuullen ruokapöydässä. Äidillä itsellään ei ilmeisesti ollut terve suhtautuminen ruokaan – eikä ilmeisesti juomiseenkaan. En muista, kohtasinko minä näitä tilanteita itse, mutta sen muistan, että pöydän ääreen ei kokoonnuttu iloisesti, vaan se piti sisällään ahdistusta. Olen myös ollut perhetilanteissa, joissa ruokailu oli vatsan täyttämistä. En ymmärtänyt sitä, että jokainen otti oman ruokansa, söi omassa huoneessaan, vaikka ehkä jopa samaan aikaan. Toki toisinaan ruoan syöminen samaan aikaan on mahdotonta esimerkiksi erilaisten työvuorojen tähden.

Meidän perheen positiivinen ruokailutilanne

Aamupalat meillä voidaan syödä eri aikoihin. Minulle ei aamupala juuri maistu ja haluan heti tehdä jotain, sillä aamuisin olen parhaimmillani. Päivän pitää lähteä käyntiin aktiivisuudella, haluan heti tyhjentää tiskikoneen ja juoda samalla lasillisen. En kaipaa aamupalaa. Viikonloppuisin yhteinen aamupalahetki voi olla rentouttava. Haluan, että vähintään yksi ruokailu päivässä, päivällinen, syödään yhdessä. Niin, että ruokailuvälineet ovat katettu, ruoka on tarjoiltu kauniisti ja tilanne on mukava ja kiireetön. Olemme tehneet päivällisellä siten, että jokainen saa vuorotellen kertoa päivästään ja muut kuuntelevat ja kyselevät mahdollisesti lisää. Pöydässä istutaan ja tehdään mukavia muistoja, joihin voi mielessään palata myöhemmin. Ihania vinkkejä lapsiperheen positiivisiin ruokailuhetkiin löydät Neuvokas Perhe -sivustolta Neuvokas Perhe -sivustolta, josta löytyy muutakin hyödyllistä lapsiperheille. Kirjoitin myös omia kokemuksia lasten positiviisesta osallistamisesta lasten positiivisesta osallistamisesta.

Positiivinen ruokailutilanne on minulle tärkeä asia. Millaisia positiivisia muistoja tai negatiivisia kokemuksia sinulle heräsi tekstistä? Voit kommentoida alle. 🙂

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.