Kaupallinen yhteistyö: Satokausikalenteri
Palsternakka on ajankohtainen talvella, sillä suomalaisten varastojuuresten käyttö talvella on ekologista tuontisitruksien lisäksi. Palsternakkareseptejä ei ole niin paljon tarjolla kuin monen muun juureksen reseptejä. Sain Satokausikalenterilta Susanna Haaviston ja Samuli Karjulan Satokauden ruokaa -kirjan, josta testasin paria palsternakkareseptiä. Lisäksi kerron muita kokomuksiani kyseisen juureksen käytöstä.
Palsternakka on vanha juures
Palsternakka on juures, jota kaikki ovat syöneet erilaisissa keitoissa, joihin tulee pakastejuureksia. Palsternakka saattaa silti olla oudompi juures verrattuna esimerkiksi lanttuun ja porkkanaan. Palsternakka on vanha juures, jota on luonnonvaraisena Suomessakin. Palsternakka on ollut tärkeä juures perunan rinnalla ja sitä on hyödynnetty paljon laajemmin kuin nykyään. Palsternakkaa viljellään Suomessa, erityisesti Etelä-Suomessa, jossa on sille suotuisat kasvuolosuhteet.
Itse käytän palsternakkaa vastaavasti kuin porkkanaa (paitsi raakana se ei meille oikein maistu) ja samoihin paikkoihin kun perunaa, niin että korvaan osan perunasta palsternakalla.
Palsternakka meidän keittiössä
Palsternakkaa on meillä syöty ehkä viisi vuotta. Palsternakan maku on aika intensiivinen, mutta se taittuu hyvin esimerkiksi perunan kaverina. Itse käytän palsternakkaa vastaavasti kuin porkkanaa (paitsi raakana se ei meille oikein maistu) ja samoihin paikkoihin kun perunaa, niin että korvaan osan perunasta palsternakalla. Eli esimerkiksi porkkanaletuista saa vaihtamalla palsternakkaletut tai perunarösteistä perunapalsternakkaröstit korvaamalla osan perunoista. Keittiössä saa käyttää luovuutta ja tässä postauksessa Lasagnen tuunaaminen kerron juuri siitä. Palsternakan ravintoaineet ovat hyvät ja makuunkin olemme tottuneet. Palsternakka kannattaa säilyttää jääkaapissa. Osan mielestä se kannattaa säilyttää muovissaan kuivumisen estämiseksi. Itse en ole huomannut eroa. Nytkin ostin palsternakat irtomyynnistä ja ylimääräiset palsternakat laitoin ihan sellaisenaan perunoiden, bataattien, maa-artisokkien ja mukulasellerin viereen jääkaapin vihanneslokeroon. Jos kaipaat valmiita paketteja ruokasuunnittelua, ruoanlaittoa ja kauppakäyntejä helpottamaan, voit tutustua ruokalistoihini tästä.
Satokauden ruokaa -kirjasta
Susanna Haaviston ja Samuli Karjulan kirjassa Satokauden ruokaa (2016) sisältö on jaoteltu neljään osaan vuodenaikojen mukaan. Jokaisen vuodenajan alla on tietotekstiä mm. lihansyönnin sekä ruoan viljelyn, sadonkorjuun, varastoinnin ja säilönnän historiasta kiedottuna hienosti nykypäivän muuttuneisiin tarpeisiin esimerkiksi vastuullisuuden osalta. Nämä sisältävät hyvin mielenkiintoista tietoa juuristamme ja ”sen on tarkoitus toimia aloittelijan oppaana suomalaiseen ruokaperinteeseen ja -kulttuuriin – helposti sulavana alkupalana nykyisten ruokailmiöiden historiaan”. Jokaisen vuodenajan alla on lisäksi neljä raaka-ainetta, joista on yhdestä neljään reseptiä. Reseptit on koottu vanhoista, jopa 1800 -luvun keittokirjoista. Juuli Hakkarainen on muokannut ohjeet nykypäivään sopiviksi ja uudet ainesosat on merkitty resepteihin tähdellä. Reseptin voi siis halutessaan tehdä täysin vanhana tai modernilla twistillä.
Mitä Satokauden ruokaa -kirja sanoo palsternakasta?
Palsternakan kerrotaan olevan porkkanan vaaleampi ja voimakkaamman makuinen lähisukulainen. Keskivertosuomalainen syö vähemmän kuin yhden palsternakan vuodessa (meillä syödään siis huomattavasti keskivertoa enemmän). Palsternakat kannattaa pestä kunnolla ennen käyttöä, sillä sen voi ja kannattaa valmistaa kuorineen. Jos kuoret eivät sovi johonkin ruokalajiin, ne kannattaa käyttää vaikka sipsien raaka-aineeksi tai kasvisliemeen. Palsternakkaa kehotetaan käyttämään esimerkiksi padoissa, gratiineissa, kasvispihveissä, raastettuna salaatissa, soseena ja leivonnaisissa, uunijuureksena ja pannulla paahdettuna lisukkeena. Palsternakkaa voidaan pitää monipuolisena juureksena. Kirjassa on neljä reseptiä palsternakalle: palsternakkapihvit (vuodelta 1918), palsternakkakeitto (vuodelta 1918), palsternakkavanukas (vuodelta 1912) ja täytetyt palsternakat (vuodelta 1908).
Palsternakkakeitto
Tein lounaaksi vuodelta 1918 olevan palsternakkasosekeiton. Se sisälsi palsternakan lisäksi juuriselleriä, omenaa, sipulia ja valkosipulia. Sosekeitto oli maustettu timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Nesteeksi veden lisäksi lisättiin kuohukermaa. Tarkoitus oli lisätä myös sherryä, mutta en jaksanut lähteä Alkoon kauppareissun päätteeksi, joten sinne lorahti sen sijaan kuivaa valkoviiniä. Sitruunan sijaan käytin sweetietä. Sweetie antaa hieman makeutta kirpeyden lisäksi. (Toisen puolikkaan sweetiestä laitoin muuten jääkaappia raikastamaan.) Uutena lisäyksenä vanhaan reseptiin oli kahvilla maustettu kerma, jota olisi voinut laittaa sosekeiton päälle. Päädyin jättämään sen pois. Sen sijaan reseptin mukaan paahdetut saaristolaisleipäkuutiot kruunasivat keiton. Keitosta tuli herkullista! Rakastan sosekeittoja. Ne ovat niin helppoja ja niillä saa itsensä(, puolisonsa, lapsensa jne.) tutustutettua uusiin makuihin, sillä koostumus on erittäin miellyttävä ja kerma kesyttää voimakkaimpia makuja. Olen aiemmin tehnyt palsternakkaperunasosekeittoa, mutta oli kiva koittaa uutta hieman erilaista reseptiä.
Palsternakkapihvit
Kuvittelin nimestä, että nämä vuoden 1918 palsternakkapihvit tehtäisiin palsternakkaraasteesta, kuten kasvispihvit usein tehdään. Tässä versiossa palsternakat keitettiin, jonka jälkeen ne siivutettiin senttimetrin levyisiksi kiekoiksi. Tämän jälkeen ne paneroitiin ja paistettiin voissa. Poikkesin hieman reseptistä, sillä salviaa ei ollut meidän kaupassa ja jätin sitruunan pois. Näiden pihvien tekeminen oli yksinkertaista. Pihveissä oli ihana panerointi ja sisällä piillyt palsternakka maistui ihanan makealta. Ruokapöydässä jutellessani kerroin, haluavani yrittää samaa reseptiä vaikka perunoiden tai muiden juuresten kanssa. Palsternakan makeutta ei toki voi millään korvata. Päädyin kuitenkin siihen, että tätä ei edes kannata lähteä varioimaan. Joskus pitäisi muistaa, että parhaat asiat ovat jo ympärillä, eikä lähteä etsimään jotain uutta, jotain erilaista, jotain ihmeellistä.
