Nuudelit
Ruokahävikki, Talous

Olen pihi

Tein lounaaksi itselleni pussinuudeleita ja paistoin pari pekonia kylkeen. Ajatuksissani keitin nuudelit liian suuressa vesimäärässä. Ajatukseni oli, etten tietenkään voisi heittää nuudelin keittolientä pois, sehän oli täynnä hyvää makua. Olen joskus syönyt nuudelin keittona saman virheen seurauksena. Nyt mietin, että paistamani pekonit olivat sen verran isompia paloja, että eivät ne mene kätevästi keittoon. Näinpä jaoin nuudelit kahdeksi annokseksi. Mielessäni sanoin: ”Olenpa pihi muija!”.

 

 Nuudelit
Nuudeliannoksesta saikin kaksi ruokaa, koska en malttanut heittää nuudeleiden lientä pois.

 

Olen pihi

Minua alkoi naurattaa, mitä enemmän ajattelin asiaa. Miksi valitsin syödä nuudelin kanssa pekonit: siksi, että paketti oli avattu, niitä oli käytetty jo kahteen ruokaan ja en halunnut heittää niitä loppuja roskikseen. Tuoreita kasviksia söin samasta syystä, vaikka mieli teki ottaa pakasteesta esimerkiksi maissia. Keittoon laitoin pilkottujen nuudelien ja liemen lisäksi pakastimesta tuoretta korianteria. Olinko pakastanut sitä ollakseni hyvä ihminen? Ei, vaan siksi, että olen pihi. Jos ostan tuoreita yrttejä, en varmasti käytä kaikkea kerralla enkä varmasti halua heittää loppuja roskikseen. Teen pari ruokaa niistä ja loput silppuan valmiiksi pakastimeen. Keittoon viskasin myös kuivattuja suppilovahveroita. Kuivattuja suppilovahveroja on kaapissani, koska rakas ystäväni kävi keräämässä ne minulle ja ilahdutti tuomalla oven taakse. Kuivasin ne, koska kuivattuna ne kestävät kauemmin ja niistä riittää useampaan ruokaan, kuin pakastettuna. Olisinko ostanut suppilovahveroita? En todellakaan. Enkä käytä sieniä juuri sellaisiin ruokiin, joita lapseni syö, koska hän ei pidä sienistä. En siis halua tuhlata mulle arvokkaita sieniä, koska olen pihi. Kävikö selväksi: OLEN PIHI.

 

Mistä piheyteni on peräisin?

Kyllähän piheys tulee lapsuuskodistani ja isän puolen vanhemmilta. Ihan sama, tuliko rahaa paljon vai vähän, piheys kulki mukana. Vaikka rahaa olisi ollut, sitä käytettiin harkiten ja tehtiin mahdollisimman paljon itse. Se on vaan elämäntapa. Ruokaa on arvostettu ja ruokahävikki on ollut minimaalista. Meillä on sukuperintönä säilöntä. Olen oppinut käymään marjassa sekä tekemään itse hillot ja mehut. Koska siinä säästää rahaa ja raaka-aineita ja se on kivaa tekemistä. Äitini suvussa ei ole piheilty, ainakaan niin, että se olisi siltä näyttänyt lapsen näkökulmasta. Joten olen myös senkin näkökulman saanut.

 

pakastimesta
Pakastimestani löytyy kymmenittäin mehupulloja, tomaattikastikkeita, hilloja, marjoja jne. koska olen p-i-h-i.

 

Olenko aina ollut pihi?

Silloin kun ruuhkavuodet olivat pahimmillaan, ruokakauppaan meni (vaippojen yms. kanssa) usein 1000€ kuukaudessa. Mietin jälkikäteen, että silloin on kyllä varmasti turvauduttu paljon kaikkeen valmiiseen. En muista. Se oli varmaankin sellainen vuoden, parin jakso, jolloin tuskin olen piheillyt. Silloin ruokaa myös heitettiin pois ja muistan sen tuntuneen tosi pahalta ja siitä muutokseni alkoi. Ystäväni on aina sanonut minulle, että ”tiedätkö, että kaupassa myydään sellaisia perunasuikalepusseja, miksi ihmeessä sä kuorit ja suikaloit noi alusta asti”.  Olisiko minulla varaa ostaa helpompia vaihtoehtoja? Olisi. Mutta tässä on kyse vaihtoehtoiskustannuksesta. Jos käytän ruokaan vähemmän rahaa ja hieman enemmän aikaa ja vaivaa, voin sillä säästetyllä rahalla vaikka kerryttää rahaa uutta sijoitusasuntoa varten, osallistua haluamiini tapahtumiin, viedä lapseni retkille ja yöpyä hotellissa, jos siltä tuntuu. Joskus on tilanteita, jolloin olisi kätevä ostaa (vaikka sijoitusasuntoa kalustettaessa) jääkaappiin ateria-annoksia ja jonkun satunnaisen ostankin. Mutta väistämättä mietin, miten ihmisillä on varaa ostaa niitä jatkuvasti vaikka lounaaksi. Joku voi ajatella, miten minulla on varaa johonkin, joten eipä tässä ole kenelläkään varaa tuomita toistemme valintoja.

 

Aitous on tärkeää

Huomaan, että kaupalliset yhteistyöt ovat minulle helpompia, koska niissä saan kirjoittaa esimerkiksi jostain tuotteesta tai juhlasta tai vastaavasta. Minua usein nolottaa kirjoittaa suoraan omasta elämästäni ja omista valinnoistani siitä syystä, että se, että en halua aiheuttaa kenellekään paineita! En halua esittää täydellistä. Vaikka syön todella vähän lihaa, ostan mahdollisimman vastuullisesti ja lähellä tuotettuja, teen itse alusta alkaen, marjastan ja säilön. Omassa puutarhassa kasvatan lehtikaalit, vadelmat ja tomaatit. Tomaattikastikkeita olen tehnyt koko vuoden tarpeisiin. Ostetaan pääosin satokauden kasviksia, maistellaan erilaisia raaka-aineita, lapsi maistaa kaikkea ja niin edelleen. Tiedostan, että tämä saattaa aiheuttaa paineita. Se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Meidän elämäntilanne sattuu olemaan sellainen, että se on mahdollista. Ei tämä ollut mahdollista ruuhkavuositilanteessa. Ja kerrataan vielä, suurimman osan näistä asioista teen siksi, että olen pihi muija.

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.