Mustikat
Lapset, Säilöntä

Mene mustikkaan!

Mene mustikkaan, sillä metsä tarjoaa meille kaikille ilmaisia herkkuja. Marjastusaika on nyt käynnissä. Itse nautin suuresti mustikoiden poimimisesta. Hyödynnän mustikoita ympäri vuoden.

Mitä minä saan marjastamisesta?

Kun saan idean lähteä juoksemaan kuntoportaita, punnitsen, jaksanko vai keksinkö jonkun tekosyyn. Kun saan idean lähteä marjastamaan, en mieti kahta kertaa. Kun idea tulee, kerron ajatuksestani muulle perheelle ja aina, poikkeuksetta, kaikki ovat innokkaasti lähteneet mukaan. Tykkään olla metsässä, se on rauhoittava ulkoilupaikka. Lisäksi koen suurta tyydytystä siitä, että saan kerättyä ilmaista, terveellistä ravintoa perheelle talveksi. Kaikki lapset ovat aina viihtyneet metsässä, siellä saa aikaiseksi ihania leikkejä herkuttelun lisäksi. Itselle se on hyvää arkiliikuntaa. Kun poimin mustikoita, ajatukset saavat virrata omaa tahtia. Siellä ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin minkä mustikan nappaan seuraavaksi ja välillä kurkata leikkejä. Mielestäni mustikat ovat parhaita tuoreina, sellaisenaan, joten syön osan keräämistäni marjoista metsässä.

Mene mustikkaan, mutta muista jokamiehenoikeudet

Kun menee metsään, täytyy pitää mielessä jokamiehenoikeudet. Jokamiehenoikeudet kuuluvat automaattisesti meille kaikille. Ne sallivat luonnon käyttämisen riippumatta siitä, kuka maan omistaa. Pidät vain huolen siitä, että aiheutat mahdollisimman vähän haittaa maanomistajalle, maalle ja luonnolle. Jokamiehenoikeuksilla saat kulkea siis kenen tahansa metsässä ja kerätä sieltä marjoja, mutta et saa roskata, kulkea pihalla tai viljellyllä pellolla, vahingoittaa puita tai ottaa niitä, ottaa sammalta, tehdä avotulta tai mennä liian lähelle asutusta. Kunhan siis käyttäydyt hyvin, mustikkametsään on vapaa pääsy. Kohteliaisiin tapoihin mielestäni kuuluu se, että poimit mustikat yhdestä paikasta huolella, etkä tallo turhaan ja kahmaise ainoastaan päällimmäisiä mennessäsi.  Huomioithan, että jokamiehenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa luonnonsuojelualueilla. Mikäli haaveena on marjastaa luonnonsuojelualueella, otathan selvää, onko se sallittua kyseisellä alueella.

Mustikat
Mustikat ovat ilmaista superfoodia.

Omat lapsuusmuistot marjametsästä

Kun olin lapsi, ajoimme 2,5 tuntia ja istuimme hetken moottoriveneessä päästäksemme tätini saarimökille. Ajoitimme vierailun mustikka-aikaan, sillä missään ei ole ikinä ollut niin paljon mustikoita, kun siellä. Muistan, että olen kerännyt ämpärillisen liikkumatta käytännössä juuri ollenkaan. Metsä näytti enemmän siniseltä kuin vihreältä. Meitä ei pakotettu lapsena keräämään. Otimme kyllä aina omat kipot mukaan, mutta pääasia oli, että söimme vatsamme täyteen ja saimme positiivisen kokemuksen. Tämä on kantanut pitkälle. Meidät on otettu mukaan metsään jo aivan pieninä.

Paikan valinta pienen lapsen kannalta

Vauva-aikaan olemme tehneet lyhyitä mustikkareissuja päiväuniaikaan, jolloin lapsi on nukkunut autossa mustikkapaikan vieressä. Kun vauvan tuhina tai itku on kuulunut itkuhälyttimestä, se on ollut merkki siitä, että on aika lähteä kotiin. Mukaan mustikkametsään lapset ovat päässeet heti, kun ovat osanneet kävellä reilu 1-vuotiaana. Silloin paikka on valittu tarkasti (helppokulkuisuus), on tutkittu mustikoita ja maisteltu ja itse on poimittu kädenmitan päässä vieressä. Siinä vaiheessa lapsi ei metsäympäristössä pääse karkaamaan pitkälle. 2-3 -vuotiaiden kanssa pitääkin miettiä ihan eri tavalla sen suhteen, että ollaan kaukana tiestä. Ja kun menen lasten kanssa mustikkametsään, pidän siitä, että puusto ei ole silloin useinkaan kovin tiheää, vaan näkyvyys on aika pitkälle. Villivadelmien kanssa puskat ovat niin isot ja tiheät, että siinä lapsen tarkkailu on mielestäni vaikeampaa. 5-vuotiaasta ylöspäin lapsi osaa toimia, olla lähellä, kerätä mustikoita ja istua syömään saaliinsa, haaveilla ja leikkiä itsekseen, joten paikan valinta ei ole enää kiinni samoista asioista kuin pienemmän lapsen kanssa. En vaadi 7-vuotiaalta, että hän kerää. Hän haluaa oman astian mukaan, kerää hieman, tyhjentää välillä saaliinsa minun astiaani ja välillä kerätyt marjat päätyvät omaan suuhun. En kommentoi tai vaadi mitään.

Miten varustaudun mustikkaretkeen?

Otan mukaan jokaiselle omat muoviämpärit, joissa on mielellään kantokahvat. Lapsille annan mahdollisimman pienet, jotta kokemus olisi mukava eikä iso ämpäri tuottaisi paineita ja olisi hankala käsitellä. Vähintään yhteen ämpäriin otetaan kansi mukaan, sillä kuljetuksen aikana on helpompi, jos marjat ovat turvassa kannellisessa astiassa. Autossa on myös talouspaperia ja muovipusseja varmuuden vuoksi. Toki sieltä löytyy myös ensiapulaukku. Otan autoon mukaan juotavaa ja omat migreenilääkkeet ja pillimehu kulkevat takin taskussa. Pukeudumme normaalisti ulkohousuihin, saappaisiin ja pitkähihaiseen paitaan tai takkiin. Ulkohousut laitan vaikka olisi lämpimämpi ilma, sillä mustikka ei lähde helposti vaatteita, ulkohousut suojaavat paremmin hyttysiltä tai muilta ötököiltä. Pitkähihaisen paidan tai takin tarkoitus on myös suojata ötököiltä. Itse en käytä poimuria, sillä se rikkoo mustikat ja sillä ei saa kerättyä kunnolla. Nopeampaa olisi toki poimurin kanssa, mutta minä tykkään poimia käsin.  Teen käsistä kupit ja samaan aikaan molemmilla käsillä irroitan hellästi mustikoita, josta ne tippuvat käsikuppiin. Sen jälkeen siirrän ne ämpäriin. Joskus pidän ämpäriä alla, mikäli paikka on sellainen, että se on mahdollista.

Mustikat rasiassa
Mustikoiden pakastus on helppoa: puhdista roskista, laita rasiaan, sokeria päälle, kansi kiinni ja päälle teksti, mitä rasia sisältää ja pakastuspäivä.

Kotona säilötään sato

Kun kotiudumme, istahdamme heti pöydän ääreen mustikoiden kanssa. Normaalisti minulla on edessäni mustikkaämpäri, josta kaadan ämpärin kannen päälle tai lautaselle mustikoita. Kannen päällä ne on helppo puhdistaa roskista ja lehdistä. Otan yhden lautasen tai rasian, johon laitan roskat, toisen rasian, johon laitan hyvät, isot marjat sekä kolmannen rasian, johon laitan hieman kuivemmat tai pienemmät marjat. Isot ja hyvät marjat pakastan sellaisenaan, sokerin kanssa ja pienet marjat päätyvät usein hilloon tai mehun sekaan. Jos mustikoita on haettu vain vähän, enkä ole hakenut muita marjoja, hillon tai mehun tekeminen hyvin pienestä määrästä ei ole järkevää. Mustikat tarvitsevat sokeria säilyttääkseen makunsa ja vitamiininsa pakkasessa. Kun olen laittanut mustikat rasioihin sokereineen, pakastan ne heti. Pakasterasian päälle laitan pakastusteippiä, johon kirjoitan sisällön ja päivämäärän. Aion koittaa vaihtelun vuoksi myös Dansukkerin Etikettiautomaattia, josta voi tulostaa oman suunnitelman mukaiset etiketit.

Mene mustikkaan, minäkin menen!

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.