Konmaritus
Järjestys, Vastuullisuus

Konmaritus ja ruoka

Japanilainen Marie Kondo kehitteli konmari-menetelmän, jossa tavoitteena on säilyttää ne asiat elämässä, jotka tuottavat iloa eli ”pirskahtelevat”. Menetelmässä kerätään kaikki saman kategorian tuotteet samaan kasaan, otetaan jokainen käteen yksitellen ja säilytetään ne, joista tulee hyvä olla. Mitään ei säilytetä velvollisuudesta. Säilytettävät tavarat taitellaan, pystyviikataan tai muuten säilytetään järkevästi ja iloa tuottavasti järjestyksessä. Eli menetelmässä ei valita poisheitettäviä eikä pyritä minimalismiin tai tiettyyn numeroon, vaan pyritään tuntemaan itsensä ja tekemään itselle mahdollisimman onnellinen ja iloa tuottava elämä. Konmari-menetelmästä voi lukea esimerkiksi Marie Kondon kirjoista Siivouksen elämänmullistava taika ja Iloa säkenöivä järjestys. Konmaritus tuli osaksi elämääni hitaasti, mutta varmasti.

Konmaritus
Konmarituksessa asiat ja tavarat ovat järjestyksessä. Tavarat säilytetään ”pystyviikattuna”.

Konmarituksen aloitus

Konmaritus innosti minua joitakin vuosia sitten. Ensin keskityin kodin tavaroihin ja kävin läpi tavaroita kategorioittain. Minulla oli muistaakseni 10 pelikorttipakkaa. Vaikka olemme aina pelailleet paljon, 10 pelikorttipakkaa eivät kulu niin nopeasti, että ne tulisivat kaikki käyttöön. Ennen konmaritusta en ollut ikinä ajatellut luopua niistä, sillä ne olivat ehjiä ja osa niistä oli käytössä ja osasta tuli hyviä muistoja. Niistä luopuminen ei tullut edes mieleeni. Olen erityisherkkä ja olen lukenut, että erityisherkille on tyypillistä tavaroihin(kin) kiintyminen. Muistan heti ekaluokkalaisesta alkaen kirjoittaneeni salaiseen päiväkirjaani, että keneltä sukulaiselta arvasin minkäkin joululahjan olevan. Päättelin käsialasta, lahjapaperista, lahjan sisällöstä ja siitä, mitä vastaavassa paketissa oli sisaruksilleni, keneltä lahjat olivat. Kirjoitin lahjan ja lahjan antajan ylös ja vahvistin kiintymystäni tavaroihin. Muistan helposti keneltä mikäkin tavara on, mihin tilanteeseen tai tunteeseen tavaran saaminen on liittynyt ja mitä merkityksiä tavara on minulle antanut. Onneksi löysin tämän menetelmän, sillä konmaritus on antanut minulle paljon.

Konmari ja moraalinen ristiriita

Kun olin konmarituksen myötä käsitellyt tavaroihin liittyviä tunteita ja irtautunut epämiellyttäviä mielleyhtymiä tuottaneista tai tunteita herättämättömistä tavaroista, siirryin ajattelemaan myös vähemmän konkreettisia iloa tuottavia asioita sekä kulutustottumuksiani. Totesin, että minulle tulee huono omatunto ostaa halpatuotannosta vaatteita ja inhoan huonon omatunnon tuomaa oloa. Moraalinen ristiriita hyvänolon tuottamasta tavarasta ja tavaran tuottamiseen liittyvästä maailmantuskasta on kokonaisvaltainen ja laskee hankkimani tuotteen tuottamaa mielihyvää. Mietin arvojani ja järjestelin niitä uudestaan päässäni.

Lähellä tuotetut

Nykyään hankin kaiken mahdollisen periaatteilla mitä lähempänä tuotettu, sen parempi sekä ilmaston (rahtikuljetukset), eettisyyden (raaka-aineiden käsittelyn turvallisuus, inhimilliset työolot, palkka) että suomalaisen yhteiskunnan (työpaikkojen, verotulojen) kannalta. Laadukas on hintava, mutta kestää pidempään, suosin paikallisia tai ainakin suomalaisia tuottajia ja yrittäjiä ja ostan harkiten tarpeeseen. Tämä tuntui aluksi todella työläältä ja aluksi tutustuin vain lastenvaatteisiin ja hyvät merkit seulottuani olen soveltanut periaatteita hiljalleen myös mahdollisuuksien mukaan kaikkiin muihin ostoksiini. Kun opin, mitä tuotemerkkejä suosia, ei se ole enää vaikeaa, paitsi silloin, kun hankittavana on jokin täysin uusi asia. Se, mikä minulle tuottaa iloa, ei tuota kaikille. Olen havainnut, että mieluummin ostan (alennuksesta) 8 laadukasta, eettistä, lähialueella tuotettua paitaa, kuin 28 halpatuotannossa tehtyä paitaa. Sama pätee muihinkin ostoksiini. Konmaritus sysäsi minussa jotain isänmaallista liikkeelle. En tarkoita ”rajat kiinni” -tyyppistä isänmaallisuutta vaan sellaista rakkautta Suomea kohti, että haluan tehdä omalta osaltani sen, että Suomessa säilyy työpaikat ja Suomea kehitetään hyväksi ja onnelliseksi kansakunnaksi.   

Ruokien konmaritus

Minulle tuottaa iloa se, että tarjoan monipuolisia ruokakokemuksia.

Minulla tuottaa iloa se, että syömme kalaa useammin ja monipuolisemmin kuin aiemmin.

Minulle tuottaa iloa se, että syömme kasvisruokaa vähintään kerran viikossa ja sekaruokamme tehdään pääsääntöisesti vähälihaisempina kuin aiemmin.

Minulla tuottaa iloa se, että suosimme lähialueen tuottajien raaka-aineita mahdollisimman paljon.

Minulle tuottaa iloa sesongin mukaisten kasvisten ostaminen ja syöminen. Voin syödä kasvisten sesonkien mukaan banaania lähinnä tiettyinä kuukausina, meloneja lähinnä toisina. Se on mielestäni järkevää ja kestävää ajattelua.  

Minulle tuottaa iloa se, että kokeilemme uusia raaka-aineita ja ruokia

Minulle tuottaa iloa riistalihan syöminen tehotuotetun lihan sijaan. Vaikka listassa lukisi, että jauhelihapullat naudanlihasta, teen ne esim. peuranlihasta aina kun se on mahdollista. Kun ostan lihaa, tuen mieluiten paikallista, esimerkiksi Kivikylän kotipalvaamo Oy:ta.

Minulle tuottaa iloa se, että meillä on ruokalista, jolloin ruoanlaitto ei tunnu pakkopullalta, kun se on selkeää. Jos tekee mieli muuttaa mieltä ja suunnitella uusia, se on mahdollista, mutta jos en jaksa tai ehdi, voin avata listan ja mennä sen mukaan.

Ruokasuunnittelun ja kaupassa käynnin iloa tuottavat asiat

En nauttinut siitä, että ruokasuunnittelu tapahtui kiireessä, nälkäisenä, epäluovassa tilassa ja kaupassa. Halusin elämästä nautittavampaa ja siksi tein listan helpottaakseni elämääni. Lista on tuonut minulle iloa viikoittain, en enää stressaa siitä, mitä tekisimme ruoaksi. Välillä suunnittelen ruokia listan ohi ja etsin uusia reseptejä tai keksin ruokia päästäni, mutta se tapahtuu vain halustani. Jos en jaksa miettiä, saan lukea suoraan listasta ja se on aivan ihanaa. Kaupassakäynti ei tuottanut minulle iloa. Tästä syystä vaihdoimme kauppareissut kauppakassipalveluun ja se on toiminut meille todella hyvin. Palvelu maksaa joitakin euroja, mutta suunnitelmallisten ostosten takia se on tuonut meille säästöä. Emme osta liian paljon ruokaa emmekä tee enää heräteostoksia.

 

Ruoanlaittotilanteen, kattamisen ja ruokailutilanteen ilot

Ruoanlaittotilanteesta on tullut nautinnollisempi, kun sille on selkeät raamit. Se tulee aloitettua aiemmin eikä se vaadi energiaa kuten aiemmin. Myös lasten ottaminen mukaan ruoanlaittoon on nyt helpompaa ja stressittömämpää. Olen aina ollut kiinnostunut kattamisesta. Katan kauniisti ja taittelen servietit vieraille, mutta joskus teen sen arkiruokailutilanteessakin. Ruokailutilanteet ovat olleet minulle aiemminkin iloa tuottavia tilanteita, joten suuria muutoksia siihen ei ole tullut. Kokoonnumme syömään iltaruoan yhdessä ja usein juttelemme pöydässä päivän kuulumiset vuorotellen ja odotamme, että suunnilleen kaikki ovat saaneet syötyä tai ainakin kerrottua päivästään. En halua, että itkut, huudot ja riidat ovat osa meidän ruokailutilanteita. Haluan, että pöydän ääressä on kaikilla hyvä olla ja ruokaan ja ruokailutilanteisiin kasvaa terve suhde.

Haluatko lukea blogistani lisää positiivisesta ruokailutilanteesta? Pysähdy vielä miettimään, mitkä asiat tuottavat sulle iloa?

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.