Herkkujen jakaminen
Yleinen

12 keinoa herkuttelun hallintaan

Herkuttelun myötä olen lähiaikoina taas lihonut. En ole ikinä ollut kovin tarkka painostani. En edes omista enää vaakaa. Sen seuraaminen ei tuota minulle mitään lisäarvoa. Tiedän kyllä peilistä, olostani ja vaatteita sovittamalla, että olen lihonut tai laihtunut. Tiedän olevani hieman ylipainoinen, mutta se ei sinänsä haittaa minua juurikaan ulkonäöllisesti. Mutta terveysnäkökulmasta se haittaa. Syön terveellistä ja monipuolista, kasvispainotteista kotiruokaa, ruoka-annokseni eivät ole isoja ja liikun kevyesti, joten itse ruokailutapoja en koe tarpeelliseksi muuttaa. Kun krooninen migreenini on huonossa tilassa, herkuttelen paljon. Silloin en välitä, mikä minulle on hyväksi, haluan vain jollain tapaa paremman olon. Kun migreeni on hallinnassa, herkuttelutarvetta ei ole käytännössä lainkaan. Voin syödä herkkuja, mutta minulle ei hyvinä kausina tuota mitään ongelmaa kävellä suklaahyllyn ohi. Herkuttelemattomuus on hyvinä aikoina vaivatonta, huonoina aikoina lähes mahdotonta. Tiedän, että sinäkin voit painia vastaavien herkutteluongelmien kanssa ja siksi halusin laittaa asioita itselleni muistiin ja tässä niitä on myös sulle luettavaksi.

Herkkukasa
Herkkukasassa on karkit, keksit ja sipsit sulassa sovussa.

 

Oman kehon kuuntelu

Usein sanotaan, että kyllä oma keho on viisas, se tietää, mitä sä tarvitset. Teoriassa näin onkin. Uskon tähän jollain tasolla. Ongelmana vaan on, että elämän ollessa hektistä tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa meillä ei ole aikaa pysähtyä analysoimaan kehomme tarpeita. Jos luemme kehon tarpeita väsyneenä, tulkitsemme viestit väärin: ”mua väsyttää, on ihan pakko saada kokista, että jaksan illan”. Todellisuudessa väsymys kehossamme ei viesti sitä, että tarvitsemme kokista, vaan ihan jotain muuta.

Hedelmiä vaihtoehdoiksi
Kun meillä on hedelmiä pöydillä näkyvillä, niihin tulee tartuttua helpommin.

 

Motiivi herkutella

Jokaisella meistä on jokin syy herkutella. Jokin millä selitämme itsellemme sen tarpeen. Osasta niistä on tullut tapoja. Joku voi vaikka ostaa aina suklaapatukan kauppareissulla ja syödä sen heti kauppareissun jälkeen ”palkinnoksi”. Siksi mikään sääntö, kielto, kehoitus, kielto tai käsky ei toimi kaikille. Pitää ottaa selvää, miksi juuri minä herkuttelen, kenen seurassa ja mihin kellonaikaan. Mitä ei tiedosta, sitä ei voi muuttaa.

 

Opettelen hyväksymään haluni herkutella ja erottamaan sen tarpeesta.

 

Herkuttelun säännöt

Tässä on esimerkkejä säännöistä, joita voi tehdä itsensä kanssa. Jos haluaa, niin säännön voi jakaa esimerkiksi puolison kanssa. Puoliso saattaa lähteä mukaan myötätunnosta tai ainakin tietää olla houkuttelematta sinua. Herkuttelun voi tehdä itselleen vaikeammaksi erilaisilla säännöillä.

  1. Puolet on parempi kuin kokonainen. Vaihdan jäätelötuutin jäätelöpuikkoon, karkkipussin karkkiaskiin, suklaalevyn suklaapatukkaan, ison sipsipussin pieneen.
  2. Täytän vatsaa ensin jollain terveellisellä. Aina kun haluan syödä suklaapatukan, syön ensin hedelmän. Aina kun haluan syödä sipsiä, syön ensin lautasellisen puuroa.
  3. Näen vaivaa herkun eteen. Jos haluan lähteä kauppaan hakemaan pähkinöitä, menen sinne kävellen tai käyn samalla kävelyllä. Teen aina 20 kyykkyhyppyä ennen kuin voin syödä pienen kulhollisen jäätelöä.
  4. Löydän oman sortumispisteeni ja keksin vaihtoehdon. Jos pahin sortumispisteeni on sohvalla herkuttelu lasten mentyä nukkumaan, sovin itseni kanssa, että syön kunnon iltapalan lasten kanssa ja mahdollinen herkuttelu tapahtuu ennen sitä. Jos sorrun aina pitkällä työmatkalla ”vararavintoon”, varaan mukaan hedelmiä tai syön ennen lähtöä jotain fiksumpaa. Jos ongelma on kauppareissuilla kärryyn tarttuvat herkut, ajoitan kauppareissun toiseen kauppaan ja toiseen ajankohtaan tai vaihtoehtoisesti tilaan netistä.
  5. Saan käyttää herkkuihin vain tietyn summan rahaa viikossa tai kuukaudessa. Lasken kauppakuiteista (tai sovelluksesta) paljonko rahaa kuluu herkkuihin kuukaudessa ja budjetoi seuraavalle kuukaudelle esimerkiksi puolet pienemmän summan. Parempi keholleni, ympäristölle ja taloudelle on, jos ostan harvemmin, mutta ostan silloin laadukkaan suomalaisen herkun useiden ulkomaalaisten sijaan.
  6. Pidän yhden herkkupäivän viikossa. Jos ongelmani on, että joka päivä tulee syötyä jotain herkkua, asettan itselleni herkkupäivän esimerkiksi kauppapäivän yhteyteen.
  7. Rajoitan herkuttelun tiettyihin tilanteisiin tai tiettyyn seuraan. Jos tapana on kokoontua aina sukulounaille sunnuntaisin ja siellä on aina leivonnaisia, herkuttelen vain siellä yhden palan. Jos tiedän, että vietämme kaveriporukalla leffailtoja parin viikon välein, saan ostaa kokista niihin tilanteisiin. Jos lapsilta jää aina karkkia yli perjantaipusseista, saan syödä vain ne.
  8. Jos haluan herkutella, leivon sen itse. Jos pidän leipomisesta, leivon herkut itse. Se tulee halvemmaksi, useassa tapauksessa terveellisemmäksi (ainakin vähemmän lisäaineita, vaikka sokeria olisikin yhtä paljon).
  9. Opettelen hyväksymään haluni herkutella ja erottamaan sen tarpeesta. Kukaan ei tarvitse yhtäkään herkkua, se ei ole tarve, vaan halu. Kun huomaan himoitsevani lakritsia, voin sanoa itselleni, että minulla on nyt tällainen halu ja se on ok. Se on vaan halu, joka menee ohi. Voin hyväksyä sen ja siirtää huomioni muualle.
  10. Pidän kiinni säännöllisestä ruokarytmistä. Jos tulee syötyä epäsäännöllisesti, verensokerin heittelyn takia tulee herkuteltua. Päätän syödä viisi ateriaa päivässä tiettyinä kellonaikoina.
  11. Otan selvää terveydentilastani. Jos herkuttelen sokeripitoisilla juomilla, käyn testauttamassa verensokeriarvoni (diabetes) ja jos minulla on paljon reikiintyvät hampaat, käyn hammastarkastuksessa ja niin edelleen.
  12. Herkuttelen vain hyvään oloon, en pahaan. Jos mun tulee syötyä ahdistukseen tai muuhun pahaan oloon, mietin jo etukäteen valmiiksi, mitä muita asioita on, jotka helpottaa mun oloa: kuuma suihku, kirjan lukeminen, kävelylenkki vai juttelu ystävän kanssa. Lupaan myös pysähtyä sen äärelle, mikä minua ahdistaa, kuunnella ja tutkiskella ajatuksiani ja oloani enkä turruttaa sitä herkuilla. Herkuttelun pitäisi lisäksi lisätä hyvää oloa eikä tuottaa morkkista tai muuta pahaa oloa.
Herkkujen jakaminen
Herkkujen jakamistilanne.

 

Herkuttelun listoittaminen

Itse lisään herkut meidän ruoka- ja iltapalalistaan. Ne ostetaan kaupasta vastaavasti kuin muutkin ostokset ja välissä ei käydä kaupassa. Osittain herkut ovat itse tehtyjä tai ostettuja leivonnaisia, osittain sipsi-iltoja leffaherkkuina, joskus iltapalaksi on jäätelöä ja toisinaan myös jotain karkkia. Meillä ei siis ole karkkipäivää. Onneksi tämä herkuttelutapa ei ole siirtynyt eteenpäin seuraavalle sukupolvelle! Tästä sain nyt itselleni hyviä muistutuksia ja toivottavasti listauksesta oli apua sullekin!

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *